Ensimmäiset päivät opeopinnoissa olivat yllättävän antoisat. Olennaisinta minulle oli pohdiskelu siitä, olenko oikeastaan opettaja vai jotain aivan muuta. Mitkä asiat tekevät minun päteväksi työhöni - onko se opetussisällön hyvä tuntemus ja pitkä kokemus töissä, joita opetan. Vai onko kysymys enemmänkin taidosta yhdistää osallistujien osaamista, ohjata heidän oppimistaan ja siten - niin- opettaa. Olen aina määritellyt itseni substanssialueen kautta. Olen ajatellut olevani hyvä valmentaja, koska tunnen asiat niin hyvin, että osaan konkretisoida ja toisaalta myös abstrahoida niitä. Mutta entäs jos pitäisikin valmentamisen lisäksi ihan rohkeasti sanoa opettavansa. Opettamiseen liittyy minun ikäsilläni edelleen mielikuva palkitsevasta ja rankaisevasta osaamisen arvioijasta, joka lisäksi näyttäytyi lähes kaikkitietävänä henkilönä. Se on tietysti vanhentunut ja väärä mielikuva. Mutta mitä on nykyaikainen opettajuus? Onko se lähempänä sitä, mitä johtamisessa kutsutaan valmentamiseksi? Entä fasilitoinnin ja coachauksen taidot, joissa olen määrätietoisesti pyrkinyt kehittymään?  Miten ne istuvat opettamisen määrittelyyn? Vastauksia ei vielä kirkastunut, ehkä hyvä niin. Matkani opeopinnoissa varmasti haastaa pohtimaan kysymystä omasta ammatti-identiteetistä monesta näkökulmasta. Hauska nähdä, mihin tämä johtaa.