Tänään reflrektointivuorossa tuttu asia: arviointi ammatillisissa näyttötutkinnoissa. Selkeä ja jäsentyneesti toteutettu puheenvuoro. Reflektointi löytyy "sivuista".

Kiinnostavaa pohdintaa Kimmo Mäen asiantuntijaluennossa. Reflektiota oli todella mukava tehdä.

Project Management Advanced -valmennuksella. Loistava kouluttaja, jonka asiantuntemus todella vakuutti. Hieman haastetta päiviin toivat mutkikkaat käsiteltävät asiat ja se, että aineisto oli englanniksi vaikka opetus suomeksi. Onneksi työskentelyä pilkottiin osiin säännöllisillä ryhmäkeskusteluilla. Opittavaa tuli siitä, että dioja todella kannattaa käyttää vain rajallinen ja huolella harkittu määrä. Nyt osa niistä vain vilkaistiin, kun ei ollut aikaa niiden syvällisempään käsittelyyn. Opettajan erinomaiset esimerkit ja hyvät ryhmäkeskustelut jäivät kuitenkin päällimmäiseksi mieleen päivistä.

Viimeistelin kirjoituksen vertaismentoroinnista (löytyy sivuista). Tämä on viimeinen isompi yksilötehtävä, joka minulla oli opinnoissa suorittamatta. Asia on kiinnostava ja sen tutkiminen oli todella hyödyllistä. Tämä on mahdollista toteuttaa käytännössä välittömästi, sekin kannusti asiaa pohtimaan. Nyt vain odottelen palautetta kirjoituksestani,

Olin eilen kuuntelemassa aivan mahtavaa koulutusta. Asioita kuljetettiin eteenpäin työyhteisöpelin avulla, jonka olen joskus kauan sitten tehnyt. Mahtavaa koulutuksesta teki se, että kouluttajat näyttelivät pelikysymyksiin liittyviä tärkeitä tapahtumia. Sekä ei-toivottuja että "oikeita" suorituksia. Tämä oli hauska ja mieleenpainuva tapa käsitellä välillä vaikeitakin työyhteisökysymyksiä. Osallistujat elivät vahvasti mukana ja keskustelua syntyi. Kouluttajilla oli kuitenkin koko ajan tiukasti valmennuksellinen ote eivätkä hauskat näytellyt tilanteet varastaneet koko showta. Kahden kouluttajan työskentelyä oli muiltakin osin mukava seurata. Tiedän, että he ovat suhteellisen tuore työpari, mutta yhteistyö oli niin hyvin harjoiteltua, että se sujui aivan saumatta. Opin myös tehokasta fläppien hyödyntämistä. Kouluttajapari työsti keskustelua ja tärkeitä asioita koko ajan fläpillä käyttämättä ainuttakaan diaa. Fläpit jäävät tiimille työkaluksia ja muistutukseksi käsitellyistä asioista.
Olipa todella opettavainen päivä!

Mielenkiintoinen webinaari, jossa esiteltiin muutostyöpajaa pelin avulla. Peli rakentui  Kotterin teorian ympärille ja "pelaajina" oli ryhmä pingviinejä. Mielenkiintoinen peli ja oikein asiallisesti toteutettu webinaari.

Tänään seuraamassa aivan toisenlaista strategisen johtamisen luentoa. Ohjaaja on fasilitaattori ja hän käytti paljon fasilitoinnin menetelmiä työskentelyssään. Oli hienoa seurata, miten osallistujien omaa osaamista nostettiin esille ja hyödynnettiin. Työskentelyote oli tilaa ja aikaa osallistujille antava. Pidin siitäkin, että alustukseen ei käytetty ainoatakaan diaa vaan olennaiset asiat piirrettiin fläpille, yhteiseen muistiin. Vaikka olin kuunteluoppilaan roolissa, sain minäkin muutaman oivalluksen myös itse asiasta. Tarkempia havaintoja opetuksen seurantalomakkeella "sivuissa".

Toinen lähijakso takana. Keskityimme erityisesti yrittäjyyden tuomiseen mukaan opetukseen. Keskustelu oli vilkasta ja sain monia hyviä ideoita, miten omassa opetuksessa voi kannustaa nuoria yrittäjyyteen ja miten voi tehdä oppilaitoksen ja yrittäjien välistä yhteistyötä. Määrätyllä tavalla tämä on minun maailmassani aivan itsestään selvyyskin, mutta uudet ideat ovat silti erittäin tervetulleita.

Opinnot ovat nyt tanakasti puolessa välissä. Yksi laajempi tehtävä on tekemättä ja lisäksi opetuksen seurantaa on vielä. Yhdessä ryhmän kanssa tehtävä YTO-tehtävä saatiin valmisteltua toteutusta vaille valmiiksi. Ryhmämme on toiminut alusta alkaen hienosti. Kannustamme toisiamme ja jokainen kantaa oman vastuunsa yhteisistä lopputuloksista. Tämän ryhmän kanssa on ilo opiskella.

Tänään vasta sain aikaiseksi reflektoinnin ProCenter-koulutuksen asiakaspelistä, jota olin seuraamassa. Peliä pelattiin perinteisenä lautapelinä: pelilaudalla oli rasteja, joilla edettiin ison nopan osoittamaan tahtiin. Jokaisella rastilla oli case, jota pienryhmät käsittelevät. Yksi ryhmä toimii tuomarina ja pisteyttää muiden ryhmien vastaukset. Menetelmä oli todella mainio. Se aktivoi osallistujat sekä syvälliseen että laaja-alaiseen keskusteluun. Keskustelun ohjauksessa Kari M. käytti paljolti fasilitoinnista tuttuja menetelmiä. Seurasin peliä ja kirjasin itselleni työohjeita. Tarkoitus on, että jatkossa vedän nämä pelit itse. Siksikin olin todella hyvin mukana pelin tuoksinassa. Kiinnostava menetelmä ja erittäin hyvin tähän tarkoitukseen sopiva. Lopputuloksena syntyi kaupan toimintamalli asiakkuuksien johtamisessa että henkilökohtaiset tavoitteet oman toiminnan kehittämiseksi.

Nyt on opetustani olleet seuraamassa kaikki Kaasuttimen kaverit ja opettajamme. Palautteet löytyvät tuolta "sivuista". Yhteenvetona on todettava, että kovin kannustavaa palautetta sain. Ammatillisen kokemukseni koettiin näkyvän työotteessa. Menetelmiä oli käytössä ja ne olivat tilanteeseen sopivia. Huomiota kiinnitettiin myös tapaani kertoa tarinoita ja paljon esimerkkejä. Sitä pidettiin toimivana. Kehitettävää löytyi siitä, että voisin tarkemmin kuvata esityksen rakenteen heti aluksi. Näin osallistujat tietäisivät tarkemmin, mitä on tulossa. Tämä on hyvä idea ja otan sen ilman muuta käyttöön.

Kokonaisuutena oli etuoikeus saada näin paljon palautetta ammattilaisilta. Siihen on opettajan työssä harvoin mahdollisuus.

Kaikki kirjatiivistelmät on nyt käsitelty. Sanna johdatti meidät aluksi uuden ajan johtajuuden äärelle. Esityksessä oli runsaasti tiukkaa asiaa työn muutoksesta ja johtamisen muutoksesta. Jukkaa taas kiinnosti jaetun johtajuuden taito. Hän lähestyi kirjaa toisesta näkökulmasta ja haastoi meidät keskustelemaan kirjan keskeisistä teemoista. Mira tutki kouluttajan kehittymistä. Hänen esityksessään oli runsaasti hyvää pohdintaa kirjan annista ja tärkeimmistä havainnoista. Annen mainio tiivistelmä nosti esille olennaiset asiat innostamisesta. Hänen kirjansa oli ilmeisen kiinnostava Myötämanipuloinnin taito. Oma tiivistelmäni oli tutkivasta oppimisesta, joka on jo kauan minua kiinnostanut. Yritin tuoda esille sen keskeiset käsitteet ja tutkivan oppimisen prosessin vaiheet.

Kirjatiivistelmät olivat kaikki kovin kiinnostavia ja innostavat lukemaan ko. kirjan. Hyvä tehtävä kaiken kaikkiaan.

Eilen oli verkkosessioni vuoro. Kyllä jännitti. Olen toki aiemminkin valmentanut verkossa, mutta käytössä on ollut työväline, joka antaa enemmän mahdollisuuksia osallistujien aktivoinnille. Niinpä tämä verkkosessio meni aika paljolti yksinpuheluksi, vaikka olinkin miettinyt mukaan aktivointikysymyksiä. Saamani palautteen mukaan olisin voinut tehdä pienen demostraation coachingista, joka oli aiheena tai mahdollisesti etsiä demovideoklipin. Hyviä ideoita - harmittaa, että en tajunnut noita. Pääosin palaute oli kuitenkin positiivista. Pääasiahan on oppiminen ja sitä tapahtui.

Tänään olin ensimmäistä kertaa seuraamassa kollegan työskentelyä opeopintojen merkeissä. Oli hienoa seurata todellisen Pron toimintaa luokassa. Hän sai oppilaat aktiivisesti mukaan keskusteluun ja haastoi heidän ajatteluaan yhä syvällisemmäksi. Opetusmenetelmiä käytettiin monipuolisesti ja luovasti ja opiskelun rytmitys toimi hienosti. Opin sekä opettamisesta että aihepiiristä! Kiitos Eija!

Kaksi kertaa minulla on ollut havainnoija valmennuksillani. Aivan loistavaa. On hienoa saada ammattilaisilta palautetta ja toki saamani palautekin oli erittäin rohkaisevaa. Hyvä, että opintoihin kuuluu myös tällaista konkreettista oman työn arviointia ja palautetta.

Olinpa ahkera tänään. Viimeistelin kaksi jo jonkin aikaa hautunutta tehtävää ja vein ne blogiin. Tehtävät löytyvät Sivut-kansiosta.

Ensimmäiset sellaiset opetussessiot edessä, joissa on opiskelijakollega havainnoimassa. Mielenkiintoista ja mukavaa saada palautetta asiantuntijalta. Aiheena on palvelukokemuksen johtaminen. Tuttu aihe eikä ole ensimmäinen kerta kun siitä puhun. Toivottavasti kuitenkin osallistujat saavat uusiakin ajatuksia ja oivalluksia.

Tein tarkan opetussuunnitelman. Se löytyy "Sivut"-kansiosta. Olen huomannut, että minulle tarkka suunnittelu on paras tapa toimia. Olen kova puhumaan ja helposti täytän koko ilmatilan, jos en ole tarkoin miettinyt, mitkä asiat minä nostan  esille ja mitkä taas osallistujat pohtivat itse. Olen myös huomannut, että tarkka suunnitelma tuo osallistavassa työskentelyssä tarvittavaa joustavuutta. Pääsen nopeasti takaisin painopisteisiin, vaikka keskustelu välillä harhautuisikin sivupoluille.  Myös ajankäyttöä on helppo säädellä - käyttää joihinkin painokkaasti esille nousseisiin asioihin enemmän  aikaa ja vastaavasti jättää jotain asioita vähemmälle käsittelylle.

Kiinnostuneena odotan palautetta opetustuokioista!

Tein yrittäjyyskasvatuksen mittariston itsearvioinnin omista taidoistani yrittäjyyskasvattajana. Kysymyksiin oli hankala vastata, koska pääosa opiskelijoistani on yrittäjiä ja jotkut asiat siis aivan itsestäänselviä. Mutta emme anna varsinaista yrittäjyyskasvatusta ja niinpä osa kysymyksistä vaati hieman tulkintaa.

Palautteen mukaan opetuksessa käytettävät sisällöt ja opetusmenetelmät olivat yrittäjyyden näkökulmasta erinomaisella tasolla. Toisaalta oppijoiden yritteliäisyyden tukijana saavutin vain keskitason arvion. Siinä onkin pohtimista, miten voisin menetelmävalinnoilla entisestään tukea oppijoiden itsenäistä ongelmanratkaisua ja tiedon hankintaa. Toimintakulttuuri ja oppimisympäristö kyllä tukevat yrittäjyyttä erinomaisella tasolla.

Mietittävää jäi varsinkin esimiesvalmennusten sisältöjen suhteen. Opiskelijat eivät ole vielä yrittäjiä, mutta osalla se on jo selvänä tähtäimenä. Toinen pohdittava asia on yhteistyö esim. yrittäjäjärjestöjen kanssa. Sitä emme juurikaan ole omien lähisidosryhmiemme lisäksi harjoittaneet. Mittaristo tarjosi siis varsin kiintoisan itsearvioinnin ja se kyllä ehdottomasti kannatti tehdä.

Auts, nyt todella osui ja upposi. Opettajakoulutuksen toisen lähijakson teemat ja työskentely osuivat tehokkaasti maaliin. Aivan erityisesti kolahti Katri Aaltosen kysymys, miten opiskelijakeskeisiä opetustilanteesi ovat. Kyllähän jokainen varmaan vastaa, että tottakai ne ovat hyvin opiskelijakeskeisiä ja oppilaslähtöisiä. Mutta kun Katri johdatti meidät syvemmälle kysymykseen, tuli mieleen lukuisia esimerkkejä, joissa olisi ollut viisasta toimia toisin, jos vain olisi osannut.

Keskeinen oivallus minulle oli rinnakkaissuunnittelun merkitys. Kuinka tärkeää onkaan suunnitella opetuskokenaisuus siitä näkökulmasta, mitä oppija tekee, kokee ja mihin hänellä on mahdollisuus. Onko hän passiivinen kuuntelija ja katselija vai onko hänellä aidosti mahdollisuus kysellä, testata, ratkaista, keskustella, kokeilla, yhdistää jne. Ainakin muutama valmennuskokonaisuuteni muuttaa tämän jälkeen muotoaan kun tarkastelen niitä uudelleen ja nyt oppijan näkökulmasta.

Entä kenen puhe täyttää tunnin? Vaikka olen jo vuosia taitojeni mukaan soveltanut yhteistoiminnallisia oppimismenetelmiä, jää omalla puheelleni silti monissa toteutuksissa aivan turhan paljon aikaa. Asia kyllä varmasti korjaantuu tuon rinnakkaissuunnitelun oivalluksen myötä.

Toteutukseltaan Katrin luento oli minulle sopiva. Tempo oli kiivas, mutta se ei minua haitannut. Osallistumista ja itse pohdintaa oli sopivasti alustusten joukossa. Toteutus oli myös hyvä käytännön esimerkki siitä, miten suurta ryhmää voidaan aktivoida.

Päivien muiden osioiden anti selkeytti opeopintojen koko kuvaa. Uusia harjoitteita ja tehtäviä tuli paljon. Mutta toisaalta henkilökohtaistaminen ja sen myötä mahdollisuus käyttää ja hyödyntää omia työtehtäviä, tekee työskentelystä mielekästä.

Oli todella hyvä, että käytimme aikaa sen kertomiseen, mitä itse kullakin on ryhmälle annettavaa. Toki jotain selvisi jo aloitusjaksolla, mutta siellä oli vielä niin paljon ihmeteltävää, että opiskelijakollegojen erityisosaaminen ei jäänyt mieleen, vaikka se olisikin tullut esille.
Väittelytehtävässä kierrokset näyttivät joillakin vähän nousevan. Tehtävä oli hauska ja kokosi järkevällä tavalla  opetuksen suunnittelun tärkeät palikat yhteen ja keskustelun kautta valotti niiden suhteita.

Pienryhmän työskentelylle oli annettu sopivasti aikaa. Ehdimme tehdä PITSin ja työstää jo YTOakin vähän eteenpäin. Ryhmä toimii vallan mainiosti ja meillä on toisiaan täydentäviä osaamisia ja työotteita. Kokonaisuutena oivat kaksi päivää. Taas olen täynnä virtaa ja energiaa opettajana kehittymisen polulla!

Ammatillinen koulutus ja muutoksen pakko verkkoluento herätti ajatuksia myös henkilöstökoulutuksen uudistumisen välttämättömyydestä. Monet ammatillisen koulutuksen muutosta ajavat ilmiöt vaikuttavat ehkä jopa vielä voimakkaammin henkilöstökoulutukseen. Digitalisaatio ja globalisaatio muuttavat työtehtävien sisältöä ja osaamisvaateita. Uudet sukupolvet haluavat ja tarvitsevat erilaista opettamisen ja oppimisen tapaa kuin perinteinen luokkaopetus on ollut. Näkemys oppimisesta elää ajassa ja haastaa sen parissa työskentelevät hakemaan uusia, entistä henkilökohtaisempia tapoja ohjata oppimsita. Omassa työssänikin verkko-opiskelu, coaching ja mentorointi ovat vahvasti esillä. Hyvä, ajatuksia herättävä luento.

Ensimmäinen HEKS-keskustelu oli antoisa ja hyödyllinen. Se auttoi hahmottamaan opintojen kokonaisuutta. Tärkeätä oli konkretisoida sitä, miten työni ja sen haasteet voidaan kytkeä opintoihin. Hienoa, että tehtävät voi tehdä omaan työhön ja omasta työstä.

Loma alkamassa. Vielä pitää pohtia muutaman henkilöstöryhmän osaamisten/kompetenssien määrittely. Olen ollut jo pitkään hyvin kiinnostunut osaamisen johtamisesta ja nimenomaan osaamisten tunnistamisesta ja määrittelystä. Tällä kertaa alustavat määrittelyt tehdään kirjoituspöytätyönä sen perusteella, mitä asiantuntijat ja kohderyhmään kuuluvat ovat raamittaneet. Osaamiskuvausten luonnokset käsitellään sitten vielä laajassa ryhmässä ennen kuin ne otetaan käyttöön ohjaamaan työn järjestelyjä ja osaamisen kehittämistä. Yksilön osaamisten ja organisaation kyvykkyyksien yhteennivominen on aina yhtä haastavaa. Hauskaa työtä!

Tutkivaan oppimiseen paneuduttu. Aina yhtä kiehtova aihe. Ammatillisen opettajan työkalupakkiin monipuolisuudessaa ehdoton joskaan ei helppo työväline. Olen saanut seurata muutaman hankkeen menestyksekästä etenemistä käytännössä, joten uskoni tällaisen kehittämistavan voimaan on suuri. Lisää ajatuksia kirjatiivistelmässä.

Tiedän toki hyvin, mikä on välittömän palautteen merkitys ja mitä sillä voi tehdä tai olla tekemättä. Silti on aina yhtä mukavaa palautetta saada. Kertoo se ainakin siitä, millainen oppimisilmapiiri valmennuksella on ollut.

 Suunnittelen syksyn ison koulutussarjan sisältöä ja aineistoa. 1980-luvun lopussa opin tekemään opetussuunnitelmat Yrjö Engeströmin opettamalla tavalla ja siinä olen pysynyt. Tarkka opetussuunnitelma on minulle tarpeen, se auttaa pysymään fokuksessa. Opetusaineiston tekeminen on muuttunut vuosien saatossa paljon. Ensin alkuu tein aineistoja, joissa oli kerrottu suunnilleen kaikki, mitä asiasta tiedän. Nykyisin oppilaat tekevät osan aineistosta ja minunkin tekemäni on enemmänkin oivallusta auttavia kysymyksiä ja asioiden suhteita valottavia kuvia. Aika on muuttunut ja minä olen oppinut. Niin kai tämä on tulkittava.

Ensimmäiset päivät opeopinnoissa olivat yllättävän antoisat. Olennaisinta minulle oli pohdiskelu siitä, olenko oikeastaan opettaja vai jotain aivan muuta. Mitkä asiat tekevät minun päteväksi työhöni - onko se opetussisällön hyvä tuntemus ja pitkä kokemus töissä, joita opetan. Vai onko kysymys enemmänkin taidosta yhdistää osallistujien osaamista, ohjata heidän oppimistaan ja siten - niin- opettaa. Olen aina määritellyt itseni substanssialueen kautta. Olen ajatellut olevani hyvä valmentaja, koska tunnen asiat niin hyvin, että osaan konkretisoida ja toisaalta myös abstrahoida niitä. Mutta entäs jos pitäisikin valmentamisen lisäksi ihan rohkeasti sanoa opettavansa. Opettamiseen liittyy minun ikäsilläni edelleen mielikuva palkitsevasta ja rankaisevasta osaamisen arvioijasta, joka lisäksi näyttäytyi lähes kaikkitietävänä henkilönä. Se on tietysti vanhentunut ja väärä mielikuva. Mutta mitä on nykyaikainen opettajuus? Onko se lähempänä sitä, mitä johtamisessa kutsutaan valmentamiseksi? Entä fasilitoinnin ja coachauksen taidot, joissa olen määrätietoisesti pyrkinyt kehittymään?  Miten ne istuvat opettamisen määrittelyyn? Vastauksia ei vielä kirkastunut, ehkä hyvä niin. Matkani opeopinnoissa varmasti haastaa pohtimaan kysymystä omasta ammatti-identiteetistä monesta näkökulmasta. Hauska nähdä, mihin tämä johtaa.