Auts, nyt todella osui ja upposi. Opettajakoulutuksen toisen lähijakson teemat ja työskentely osuivat tehokkaasti maaliin. Aivan erityisesti kolahti Katri Aaltosen kysymys, miten opiskelijakeskeisiä opetustilanteesi ovat. Kyllähän jokainen varmaan vastaa, että tottakai ne ovat hyvin opiskelijakeskeisiä ja oppilaslähtöisiä. Mutta kun Katri johdatti meidät syvemmälle kysymykseen, tuli mieleen lukuisia esimerkkejä, joissa olisi ollut viisasta toimia toisin, jos vain olisi osannut.

Keskeinen oivallus minulle oli rinnakkaissuunnittelun merkitys. Kuinka tärkeää onkaan suunnitella opetuskokenaisuus siitä näkökulmasta, mitä oppija tekee, kokee ja mihin hänellä on mahdollisuus. Onko hän passiivinen kuuntelija ja katselija vai onko hänellä aidosti mahdollisuus kysellä, testata, ratkaista, keskustella, kokeilla, yhdistää jne. Ainakin muutama valmennuskokonaisuuteni muuttaa tämän jälkeen muotoaan kun tarkastelen niitä uudelleen ja nyt oppijan näkökulmasta.

Entä kenen puhe täyttää tunnin? Vaikka olen jo vuosia taitojeni mukaan soveltanut yhteistoiminnallisia oppimismenetelmiä, jää omalla puheelleni silti monissa toteutuksissa aivan turhan paljon aikaa. Asia kyllä varmasti korjaantuu tuon rinnakkaissuunnitelun oivalluksen myötä.

Toteutukseltaan Katrin luento oli minulle sopiva. Tempo oli kiivas, mutta se ei minua haitannut. Osallistumista ja itse pohdintaa oli sopivasti alustusten joukossa. Toteutus oli myös hyvä käytännön esimerkki siitä, miten suurta ryhmää voidaan aktivoida.

Päivien muiden osioiden anti selkeytti opeopintojen koko kuvaa. Uusia harjoitteita ja tehtäviä tuli paljon. Mutta toisaalta henkilökohtaistaminen ja sen myötä mahdollisuus käyttää ja hyödyntää omia työtehtäviä, tekee työskentelystä mielekästä.

Oli todella hyvä, että käytimme aikaa sen kertomiseen, mitä itse kullakin on ryhmälle annettavaa. Toki jotain selvisi jo aloitusjaksolla, mutta siellä oli vielä niin paljon ihmeteltävää, että opiskelijakollegojen erityisosaaminen ei jäänyt mieleen, vaikka se olisikin tullut esille.
Väittelytehtävässä kierrokset näyttivät joillakin vähän nousevan. Tehtävä oli hauska ja kokosi järkevällä tavalla  opetuksen suunnittelun tärkeät palikat yhteen ja keskustelun kautta valotti niiden suhteita.

Pienryhmän työskentelylle oli annettu sopivasti aikaa. Ehdimme tehdä PITSin ja työstää jo YTOakin vähän eteenpäin. Ryhmä toimii vallan mainiosti ja meillä on toisiaan täydentäviä osaamisia ja työotteita. Kokonaisuutena oivat kaksi päivää. Taas olen täynnä virtaa ja energiaa opettajana kehittymisen polulla!